Tämän pienen joulutarinan myötä toivotan kaikille ystäville, sukulaisille, kasvatinomistajille ja yhteistyökumppaneille Rauhallista joulun aikaa. <3
Joulun Helmi
Pienen tytön
kasvot heijastuvat junan ikkunasta. Ulkona oleva maisema on pimeä ja
synkkä ainaiselta tuntuvan sateen vuoksi. Asemalaiturilla
kiiruhtavat ihmiset ovat painaneet päänsä kumaraan suojatakseen
kampaustaan hupulla tai käsin. Osalla on mukanaan sateenvarjo jota
voimakas tuulenpuuska riepottelee kuin kokeillakseen irtoaisiko se
kantajansa kädestä. Tyttö pitää kädessään lahjaa jonka oli
vähän aikaisemmin saanut vanhemmiltaan näiden tuodessa hänet
junaan.
– Tässä joululahjasi hieman ennakkoon niin voimme pitää
sitten yhteyttä. Oli äiti sanonut antaessaan lahjan antaen samalla
suukon otsalle. Tytön syksy oli ollut koulun aloittamisen tiimoilta
jännittävä ja voimia vaativa. Ilmeisen samankaltaista vaativuutta
oli kuulunut vanhempien syksyyn koska eräänä iltana äiti oli
saanut mielestään loistavan ajatuksen. He lähtisivät isän kanssa
kahdestaan etelän lämpöön joulua pakoon niin kuin hän asian itse
ilmaisi. Joulua pakoon? Kuinka sitä voi paeta ja miksi edes? Pieni
tyttö mietti mielessään. – Sinä voisit mennä ukin luokse
Ilomantsiin jouluksi oli äiti todennut tytölle loistavan ideansa
päätteeksi.
Sateinen ja
harvinaisen kylmä kesä oli jatkunut jos vain mahdollista vieläkin
sateisempana syksynä. Märkää, kuraista ja pimeää. Lokakuun
lopussa kauppoihin oli aseteltu esille valtavat määrät tavaroita
joita ilman ei voisi elää. Joulumusiikin kaikuessa kaiuttimissa
olivat he kolmeltaan äidin ja isän kanssa kulkeneet suuren
ostoskeskuksen käytäviä. Jouluisia koristeita oli ollut kaikkialla
ja jännitys oli kipristellyt tytön vatsanpohjassa. Joulu olisi
tulossa, kuinka jännittävää oli hän vielä silloin ajatellut
innostuneena. Mutta nyt tyttö, Helmi istui junassa odottaen tämän
liikkeelle lähtemistä. Joulua pakoon. Sanat tulevat uudelleen
mieleen. Olenko minäkin lähdössä joulua pakoon Helmi miettii?
Olisin niin mielelläni halunnut viettää joulua Helmi pohtii suuren
kyyneleen vieriessä poskelle. Kuulutukset kaikuvat junassa ja
hitaasti juna lähtee liikkeelle. Pitkä matka kohti itää on
alkanut. Joensuun asemalla Helmin on määrä nousta pois junan
kyydistä ja jatkaa matkaa linja-autolla.
Helmi etsii
repusta rakkaaksi tuleen pehmoeläimen painaen kasvonsa sen suojiin.
Joulua pakoon on viimeiset ajatukset ennen kuin unimaailma tavoittaa
pienen matkustajan. -Herräähän tyttö, konduktööri ravistelee
varoen Helmiä olkapäästä. -Ollaan Joensuussa jutustelu jatkuu ja
Helmi herää. Maisema näyttää kovin erilaiselta aikaisempaan
verrattuna. Ihmisiä kulkee asemalaiturilla samaan tapaan kuin
lähtiessäkin, mutta maassa on jotain valkoista! Helmi huomaa
laiturilla jollain tapaa tutut kasvot vanhan naisen vilkuttaessa
hänelle. Konduktööri auttaa matkalaukun alas korkealta hyllyltä
ja Helmi sujauttaa saamansa lahjan taskuunsa. Pehmo tiukasti
kainalossa pienen laukun keikkuessa olkapäällä Helmi astuu ulos
junasta. – Sieltähhää sie nyt lopultain tuletkii, Helvi-täti
juttelee puristaen tytön tiukkaan halaukseen. – Onko siun kaekki
laukut tässä näen? Täti varmistaa ennen kuin on kiirehdittävä
läheiselle linja-auto asemalle. Linja-auto kohti Ilomantsia on
lähdössä aivan pian. Kuljettaja laittaa Helmin matkatavarat
linja-auton alla olevaan suureen tavaratilaan ja Helvi-täti lisää
tavaroiden päälle muovikassillisen leivonnaisia viemisiksi
Ilomantsiin.
Helmi ei saa
paljon sanoja suustaan ja pian suuri auto lähtee liikkeellä. Hetken
matkaa matkattuaan ympäröivä maisema muuttuu pimeäksi katuvalojen
loppuessa. Ikkunasta näkyy hieman tienreuna jota reunustaa korkea
lumipenkka. Täällähän on aivan valtavasti lunta ja pilkko pimeää
Helmi ajattelee hieman peloissaan. Ilomantsin linja-autoasemalla ukki
on jo odottamassa pientä jouluvierasta. Siitä on niin kovin kauan
kun oli nähty viimeksi. Linja-auto pysähtyy nytkähtäen ja
vähäiset matkustajat tulevat ulos autosta. Helmi jää pehmonsa
kanssa viimeiseksi ja ukin kohtaaminen jännittää. Ukki nappaa
Helmin syliinsä tämän ollessa viimeisellä rappusella
laskeutumassa ulos autosta. – Sieltähän sie tulet, jo mie sinnuu
oottelinkii. Ukki juttelee ääntäen sanat hauskasti eri tavalla.
Ukin puhe kuulosti niin leppoisalta, hyväntuuliselta.
Matkatavarat
siirtyvät ukin autoon jossa näyttää olevan ruoka-kassitkin. Ukki
oli toimittanut kauppa-asiat samalla kerralla. Auton keula kääntyy
keskustasta poispäin katuvalojen päättyessä pian. Taivas on
selkeä pakkasen kiristyessä samalla. Helmi katselee hiljaisuudessa
ulos ikkunasta ja hämmästyksekseen näkee taivaalla tähden. Ja
tuossa on toinen, kolmas. -Koko taivas on täynnä tähtiä Helmi
toteaa ääneen hämmästyneenä. – Pakkasta se lupasi ratiossa.
Ukki virkkoo kääntäen auton pienelle tielle. Pian saavutaan
mummolan pihaan. Mummola, pitäisikö nimi muuttaa ukkilaksi Helmi
pohtii, olihan mummo lähtenyt enkeleiden luokse kuten hänelle oli
kerrottu. Helmi oli tosin tällöin ollut vielä niin pieni ettei
tästä isommin mitään ymmärtänyt. Muuta kuin, että kaikki
itkivät ja Ukin ollessa kasvoiltaan jähmettynyt. Ja kuinka kesäiset
käynnit mummolassa olivat sen jälkeen loppuneet.
Ukki ajaa autonsa
rappujen eteen ja kehoittaen Helmiä nousemaan ulos autosta. Pakkanen
nipistelee Helmin poskia ja sormiakin alkaa jo palella ennen kuin
Ukki on saanut nosteltua matka- ja ruoka-tavarat rappusille sekä
vietyä auton talliinsa. Ulko-oven lukko on hieman tiukka, mutta
lopulta se avautuu. Helmi astuu verannalle joka on viileä. Hengitys
huuruaa ja ikkunoissa näkyy pakkasen tekemiä taideteoksia. Ukin
viedessä tavaroita sisälle Helmi koskettaa huurretta ikkunan
pinnassa. Huurre sulaa jättäen jäljen sormesta. – Tulehan
sissään sieltä, pakkanen tulloo tuppaan. Ukin kehoitus saa Helmin
vetäisemään sormen nopeasti pois ikkunasta. On kuin hänet olisi
yllätetty pahan teosta. Helmi astuu suureen tupaan. Kaikki näyttää
samalta kuin aikaisemminkin. Ukki oli asettanut sähkökynttelikön
ikkunalle ja tuvan pöydällä on jouluinen kukka-asetelma. Suuri
puna-valkoraidallinen kissa hyppää uunin päältä lattialle. Kissa
mittailee katseellaan hetken aikaa oven suussa seisovaa matkalaista
hännän pään kieppuessa hitaasti puolelta toiselle. Hitaasti ja
arvokkaasti kissa astelee Helmin luokse puskien kohta itseään tytön
polvia vasten. – Saapi sitä silittää. Ukki sanoo. Kissalla ei
ukin mukaan ole oikeaa nimeä, Kolliksi oun sitä kuhtunu. Kolli oli
vain eräänä päivänä ilmestynyt ukin luokse jääden asumaan
hänen luokseen. Koska kukaan ei ollut Kollia omakseen kaipaillut oli
tämä saanut jäädä tänne asumaan. Tuvan sohvalla torkkuva
pienehkö punaruskea koira havahtuu unestaan. -Miun pikinokkain on
tullu vanhuuven höperöksi. Kuulo siltähhii on menny ja muistikkii
van ku jaloillaan pyssyy niin anttaa hänen ellää. Piki laskeutuu
sohvalta kankein jaloin alas lähtien köpöttelemään Helmiä
kohden. Nuoruudessaan Piki oli ollut pirteä ja hieman tulisieluinen
toveri kaikenlaiseen eränkäyntiin. Pikin kanssa ukki oli tehnyt
monet metsästysretket lähimetsiin. Lisäksi Piki oli toiminut
mummon marjavahtina tämän ollessa vielä elossa. Nyt oli silmien
pilke käynyt hiipumaan, mutta silti Kolli kissalle on hieman
kujeiltava vaikka eihän sitä kaveria nyt tosissaan kiusoitella
varsinkaan näin joulun alla. Helmi asettuu polvilleen lattialle
upottaen pienet sormensa punaruskeaan turkkiin. Kolli hiipii tytön
selän taakse vaatien myös huomiota osakseen. Äkkiä Helmiä alkaa
ihan naurattaa. Eläinkaksikko on hellyttävä ja huomiota
kilpaillessaan huvittava parivaljakko ja näiden parissa matkalla
vaivannut alakulo häipyy olemattomiin.
Ukki kolistelee
eteisessä ja pyytää pian Helmin luokseen. Lattialla on pitkä
letka pinkattuja sankkoja. -Nyt myö tehhään jäälyhyt kun on
pakkanennii. Ukki jutustelee laskiessaan vettä sankkoihin. Helmi
kokeilee nostaa täyttä vesisankoa, mutta vesi loiskahtaa jaloille.
Kyllä nyt harmittaa! Mutta ukki ei ole moksiskaan vaan opastaa
Helmille kuinka täyteen sanko on laitettava alkaen itse kantamaan
vesisankoja ulos. Helmi innostuu uudestaan jäälyhdyistä ja pian
viimeinenkin sanko on täynnä. – Laitahan issäis vanahat kengät
ja palttoo tästä päälleis niin männään kahtommaan millainen
rivi suoattiin aekkaan. Ukki kehoittaa viimeisen sankkollisen
päätteeksi. Kengät ovat hieman lonksuvat ja takki iso, mutta se
tekee ulkoilusta hauskempaa. Peräkkäin kaksikko matkaa ulos ja oven
pielessä hangella on pitkä rivi sankkoja. Helmi laskee mielessään;
yksi, kaksi, kolme.. aina kymmeneen saakka. Minä osasin! Helmi
kiljaisee ääneen. Ukki kääntyy katsomaan kummastellen tyttöä
kohden. -Laskea kymmeneen, Helmi selittää posket innosta punottaen
silmien tuikkiessa. Ukki sulkee tytön hellään syleilyynsä
miettien; Kyllä joulu taitaa tulla sittenkin tänä vuonna.
Iltapalan jälkeen onkin jo nukkumaan menon aika. Helmi on toivonut
saavansa nukkua tuvassa. Peti tehdään yhdessä ikkunan alle ja
koska verhoja ei tarvitse sulkea voi Helmi unta odotellessaan
katsella taivaalla tuikkivia tähtiä lasin läpi. Ulkona oleva
pimeys tuntuu muutoin erilaiselta katuvalojen valoon tottuneesta.
Helmi tuntee kuinka jokin hyppää vuoteeseen tassutellen hiljaa
aivan lähelle. Hiljainen hyrinä kertoo Kolli kissan saapuneen aivan
kainaloon. Kissan hyrinää kuunnellessa ja tähtiä ihmetellessä
uni kietoo tytön pauloihinsa.
Aatonaatto
Helmi havahtuu
hereille hellanluukun kolahdukseen. Puiden palamisesta tuleva ääni
tuntuu kotoisalta ja Helmi hautautuu uudelleen peiton uumeniin. –
Herräähän jo, tulloo muuten jouluressi meillehhii. Ukki tulee
kuitenkin hoputtamaan. Jäälyhtyjen teko on vasta alussa. Ukki alkaa
kantamaan jäätyneitä sankkoja sisälle ja Helmin tehtäväksi
tulee kääntää ne toisin päin pesuhuoneen lattialle. Ritinää
alkaa kuulua yhdestä ja toisesta sankosta jään kopsahtaessa hetken
päästä irti. Helmi kohottaa sankon pois jään päältä ja
ihmettelee kuinka se lyhdyksi muuttuu. Ukki saapuu sisälle viimeisen
sankon kanssa ojentaen samalla puukon Helmille. Puukkoon koskeminen
tuntuu pelottavalta, onhan siihen koskeminen ollut aina kiellettyä.
Ukki odottelee hetken, mutta koska Helmi ei tohdi teräaseeseen
koskea näyttää itse kuinka lyhty syntyy. Puukko sujahtaa jään
läpi kapeimmasta kohdasta joka oli ollut sankon pohjaa vasten
äskettäin. Jäätä hieman hakaten ja muotoillen syntyy aukko josta
kynttilän saa asetettua lyhdyn sisään. Mutta sisällähän on
vielä vettä, Helmi pohtii. Ukki etsii käsiinsä suuret rukkaset
jotka suojaavat kädet kylmältä jäältä kaataen veden pois jään
sisältä. Täydellinen lyhty on syntynyt! Helmi innostuu ja uskaltaa
nyt ottaa puukon omaankin käteensä. Lyhtyjen teko alkaa sujua
vauhdilla ja pian onkin ulkona kaikki lyhdyt valmiina. – Nyt
syömmään, ukki hoputtaa Helmiä. – Meijjän pittää lähttee
kahtommaan verkot onko se Ahti suonu antejjaan. Joulukala on vielä
järvessä. Miun pikinokkain ei ou ennää parriin vuotteen jaksannu
mehtään lähtee ja niimpä metsolan homenokka on jiäny suomatta
joulupöyttään. Se on nyt Ahin piätöksessä mittää myö uattona
syyvvään joulupöyvässä.
Helmi ei muista
milloin kaurapuuro olisi maistunut niin hyvälle kuin nyt. Puuhellan
lämmössä oli salaista voimaa, ainakin ukin mielestä. Kaikki
puuhellalla laitettu ruoka oli tämän mukaan parempaa kuin
sähköliedellä valmistettu. Ukki laittaa lämmintä mehua
termospulloon ja sujauttaa pullon vielä villasukkaan taatakseen
tämän sisällön lämpimänä pysymisen. Eväitä oli myös
varattava mukaan, ulkona tulisi kuulemma aina nälkä.
Eteisessä odotti
iso kasa vaatteita jotka Helmin oli määrä pukea ylleen. Ukin
mukaan järvellä oli aina kylmä. Helmi tunsi olonsa kankeaksi
astellessaan ulos kirpeään pakkassäähän. Ukki oli varannut
suureen pulkkaan kalalle tarvittavat varusteet ja sekalaisen
tavararöykkiön päällä oli porontalja. Piki seuraa kalalle
lähtijöitä ulos todetakseen, että on liian kylmä keli ja pyysi
päästä takaisin sisälle. Kolli kissa sitä vastoin nuuski
pulkassa olevia tavaroita kiinnostuneena ja päätti lähteä
seuraamaan kaksikkoa. Ukin johdattamana Helmi ja Kolli astelivat
peräkanaa jäälle kohti keppejä. Ukki alkaa hääräillä
verkkojen kimpussa ja nopeasti Helmi keksii muuta tekemistä.
Jääkimpaleista syntyy nopeasti kaloja ja hauska leikki. Kolli
seurailee ukin kalastuspuuhia ja Helmin jääkalaleikkiä hetken
aikaa hakeutuen sitten taljan päälle lämpimään.
Helmi on
uppoutuneena leikkiinsä ukin kutsuessa tyttöä juomaan kuumaa mehua
ja syömään leipää. Valkoisella lumella on aseteltuna
kalansaalis. Monta isoa kalaa ja miltei kaikki erilaisia Helmi
hämmästelee. Ukki opettaa kalojen nimet tytölle ollen hyvillään
kalasaaliistaan. Tänään syötäisiin matikkakeittoa kuhien
jäädessä aaton herkuksi. Hauesta leikeltäisi fileitä Kolli
kissalle. Alkoi jo hämärtää, kovin oli lyhyt päivä näin
sydäntalvella. Helmi miettii eikö ukkia pelota olla täällä
pimeässä? – Sehän on vaen luonnollista että toesinnaan on
pimmeetä ja toesinnaan valossaa. Mie oun huomanna, että iliman
pimmeetä valloo ei etes näekkään kunnolla. Ukki asettelee
sanojaan harkiten. Helmistä ympärille kietoutuva hämärä tuntuu
kuitenkin oudolta, ehkä pelottavaltakin ja hän päättää kipaista
juoksu jalkaa tuvalle. Illalla nukkumaan mennessä Helmi mietti
kulunutta päivää katsellessa tähtiä tuvan ikkunasta, kissan
hyristessä turvallisen tuntuisesti kainalossa. Kylläpä aaton
odottaminen tuntui tällä kertaa erilaiselta ja jännittävältä.
Jouluaatto
Aamulla Helmi
herää hellassa rätisevän tulen ääneen. Tuvassa tuoksuu puuro ja
rusinasoppa. Ukki oli laittanut myöhään illalla puuron hautumaan
yöksi uuniin ja rusinat likoamaan. Puuhellan liedellä ukki oli
valmistanut rusinasopan ja nyt höyryävä aamupala odotti syöjiään.
Aattoon liittyvää jännitystä lisää radiosta kuuluvat
joululaulut. Nyt olisi kuitenkin kiirehdittävä taasen. Aamupalan ja
kuusen sisälle tuonnin jälkeen olisi lähdettävä jouluaaton
hartauteen ja sen jälkeen viemään kynttilöitä hautausmaalle.
Kirkossa oli hieman viileää. Ihmiset istuivat penkeillä
ulkovaatteissa riisuen kuitenkin päähineensä kunnioittaakseen
tilaisuutta. Helmi katse on tiukasti kengänkärjissä kun he
astelevat ukin kanssa käsikädessä kirkkoon. Sopiva paikka löytyy
ja kaksikko asettuu istumaan. Helmi riisuu piponsa ja alkaa katsella
varovaisen uteliaana ympärilleen. Ihmiset selailevat virsikirjojaan
kanttorin etsiessä säveliä uruista. Katoissa roikkuvissa
kynttiläkruunuissa palavien kynttilöiden liekit lepattavat ja äkkiä
Helmi huomaa korkealla ylhäällä enkelin! Ja toisen! Kolmannen ja
vaikka kuinka monta! Helmi lumoutuu enkeleiden tutkimisesta ja
laskemisesta niin että koko hartaus menee ohitse kuin huomaamatta.
Hautausmaalle
ajellessa Helmi selittää ukille kuinka monta kertaa hän oli
laskenut kymmeneen uudestaan ja uudestaan yrittäessään laskea
kirkossa olleet enkelit. Ukkia hymyilyttää tytön puheen pulputus.
Hautausmaalla on paljon ihmisiä ja useille ukki toivottaa hyvää
joulua. Kynttilöitä sytytetään lyhtyyn jos toiseenkin hiljentyen
hetkeksi jokaisen muistettavan haudan äärelle. Mummon haudalle
mennään viimeisenä ja ukki puhdistaa kiven hellästi lumesta.
Pussissa on vielä yksi kynttilä ja tämän lisäksi haudalle
asetetaan vielä joulukukka. Ukki ottaa hatun päästään painaen
katseensa maata kohden. Helmi katsoo hetken ukkia ja koettaa miettiä
mitä nyt pitäisi ajatella. Hetken päästä ukki rykäisee ja
toivottaa mummolle hyvää joulua sinne enkeleiden maahan taivaaseen.
Kotimatka on
hiljainen ja tuvalle päästyään Helmi päättää jäädä ulos.
Ukki kiirehtii sisälle laittelemaan ruokia jonka jälkeen olisikin
laitettava rantasauna lämpiämään joulun kunniaksi. Helmi miettii
hetken pihamaalla mitä tekisi. Pellon takana näkyy kuusikko ja
Helmi päättää lähteä sinne. Ukki oli etsinyt pienen pulkan ja
Helmi ottaa sen mukaansa. Pulkkaan hän lastaa kalareissun jääkaloja
ja sohjokauhan. Lunta on kovin paljon, mutta sitkeästi Helmi matkaa
kuusikkoon. Kuusikossa lunta on vähemmän ja kulkeminen helpompaa.
Hetken aikaa kuljettuaan löytyy pieni aukko jonka keskellä on suuri
kumpu. Helmi päättää kokeilla kiivetä kummulle. Kiipeäminen on
luminen urakka, mutta vaiva palkitaan onnistumisella. Hetken aikaa
ihmeteltyään Helmi laskeutuu alas hakemaan kalat ja kauhan. Alas
laskeutuminen sujuu vauhdilla, viuh vain. Ja ylös kiipeäminen on
myös helpompaa toisella kerralla.
Ukki hääräilee
tuvalla etsien Helvi-tädin jouluherkku pussin. Jouluiset herkut
löytävät paikkansa ruokapöydästä kalan kypsyessä uunissa. Ukki
käväisee välillä saunalla laittamassa tulen muuripataan sekä
kiukaaseen. Hän sytyttää saunassa oleviin lyhtyihin kynttilät
valmiiksi ja lähtiessään saunan ikkunan takana olevaan lyhtyyn
myös. Pihaan tullessaan ukki järjestelee jäälyhdyt reunustamaan
pihatietä ja verannan edustaa. Jäälyhtyjen kynttilät ukki päättää
sytyttää kun on saanut ruuat pöytään. Juhlakattauksen ollessa
valmis on aika lähteä sytyttämään kynttilät ulos. Hämärtyvä
ilta saa kynttilöiden valon loistamaan. Viimeisen kynttilän
sytytettyään ukki katsoo tyytyväisenä tuvan edustaa ja saunalla
pilkistävää valoa. Ennen ruokaa koristellaan vielä kuusi ukki
pohtii kunnes yhtä äkkiä hän havahtuu johonkin. Helmi, missä
Helmi oikein on?
Ukki katselee
ympäriinsä, tähänhän tyttö jäi kirkolta tultuaan. Ja nyt
tyttöä ei näy missään. Ukki alkaa huudella etsien
piharakennukselta ja tuvan takaa. Saunalla tyttö ei ainakaan ollut
äskettäin. Kuinka minä unohdin koko tytön ukki moittii itseään.
Hetken hermoiltuaan ukki käskee itseään rauhoittumaan. Samalla hän
huomaa pienten askelten ja pulkan piirtämät jäljet lumessa. Ukki
saapuu kuusikon laitaan raskaasti hengittäen. Jostain kuusikosta
kuuluu pienen tytön kirkas ääni joka muuttuu välillä heleäksi
lauluksi. Ukin mielen valtaa helpotus ja hän lähtee hitaasti
tarpomaan kohti ääntä pysähtyen kuusen oksien suojaan
tarkkailemaan tytön puuhia. Helmi seisoo korkealla kukkulalla
heilutellen sohjokauhaa. Uppoutuneena omaan leikkiinsä Helmi käy
vuoropuhelua ympäröivän metsän kanssa ollen välillä kysyjä ja
välillä vastaaja.
– Hei sinä
muikkuseni, millainen joulu on sulla? Helmi kysyy vakavana nostaen
jäästä muotoilemansa kalan ilmaan. – Voi kaikkea huolta on
mulla, on tehdas tänne aikeissa tulla. Kuinka käy kotini nyt, siitä
olen kovin järkyttynyt. Muikku vastaa ääni väräjäen. Sohjokauha
tekee jäisen kalan päällä liikkeitä keskustelun jatkuessa. -Hei
sinä hirviemo, millainen joulu on sulla? Helmi jatkaa kyselyään. –
On kovin surullista eloni mulla, ei taida luoja antaa mulle enää
vasoja tulla. Oi onko syy minussa vaiko pedoissa? Vai onko syy vain
ihmisten teoissa? Parahtaa hirviemo tuskansa ilmoilla painaen
turpansa alas. Sohjokauha tekee ilmassa taasen erinäisiä liikkeitä
kyselyn jatkuessa. – Hei sinä susi harmaa, on sulla hyvä joulu
varmaan? – Voi on eloni ja jouluni pelkkää piinaa, vanhat pelot
ihmisiä vain riivaa. Niin saa susikin siunauksensa ja lopuksi katse
kääntyy jäniksen puoleen. – Hei sinä jänöjussi, millainen
joulu on sulla? – Ei ole ystäviä eikä perhettä mulla, on jokin
tauti tainnut meihin tulla. Ei ole yksin joulua lainkaan mulla.
Huokaisten Helmi nostaa viimeisen eläimen jälkeen kädet ylös
laulaen suureen ääneen: Voi, jos jostain saada voisin saada suuren
puurokauhan , sillä tahtoisin antaa mä koko metsänväelle rauhan!
Ukki astelee
kuusenoksien takaa aukealle ja Helmi hätkähtää säikähtäen.
Ukki kiipeää kankeasti kummun päälle tytön viereen katsellen
ympärilleen. Ympärillä näkyy lumen kuorruttamia puita. Äskettäin
paikalla olleista eläimistä ei näy jälkeäkään. Hetken aikaa
kaksikko seisoo rinnatusten ihan hiljaa kunnes Helmi kuiskaa:
-Kuuntele!
Ukki yrittää
kuunnella kuulematta kuitenkaan mitään. Helmi osoittaa kinttaan
suojaaman kätensä kohti korkeuksia. Ukki katsoo myös ylös ja
huomaa kuinka taivaankannen on täyttänyt lumoava erikoisen valon
tanssi. Revontulet! On kuin taivaankannella tanssisi suuri enkeli
valtavan hameenhelman heilahdellessa puolelta toiselle. – On
taennut mummos tulla taevvaalle revontullien kanssa toevottammaan
hyvvee joulluu. Ukki miettii ääneen liikuttuneena. – Sieltähhään
mie pohjoesesta, lapista hänet löysinnii. Revontullien muasta, ison
tunturin juurelta. Kyynel kimaltaa ukin silmäkulmassa. – Nyt
meijän kyllä pittää lähttee syömään. Ukki toteaa ääni
karheana.
Vasta pois
mennessä Helmi huomaa kuinka pimeää olikin jo tullut. Taivaalla
tuikkivat tähdet ja tanssivat revontulet valaisivat matkaa tuvalle.
Pellon pientareelta alkoi jo tuvan edustalla olevat jäälyhdyt luoda
valoaan. Voi kuinka kauniilta kaikki valot tosiaan näyttikään
pimeässä! Pihaan päästyään ukki ja Helmi näkevät
hämmästyksekseen vieraan auton. Kuka olikaan tullut vielä tähän
aikaan käymään?
Kengät kopisteltuaan kaksikko astelee tupaan ja hämmästys onkin
vielä suurempi heidän nähdessään ketkä olivat saapuneet
metsämessun aikaan. – Isä ja äiti! Helmi huudahtaa juosten
vanhempiensa syleilyyn. Meidän lento peruuntui kuin tulivuori
jossakin päin maailmaa alkoi syöstä tuhkaa taivaalle äiti ja isä
selittävät yllättävää saapumistaan. – Koska emme saaneet
teihin mitään yhteyttä ja viimeiseen junaan oli vielä paikkoja
päätimme matkustaa Joensuuhun ja vuokrata siitä auton millä
huristelimme tänne. Isä selittää heidän muuttuneita
joulusuunnitelmiaan. – Sehän mäni sitten niin kuin pitihhii,
nyttenhän myö ollaannii kaekki yhessä. Oekkeen mie jo
aavistelinnii, että kyllä tästä tullee tänä vuonna hyvä joulu!
Ukki toteaa hartaana rutistaen koko perheensä karhumaiseen
syleilyynsä: -Hyvvee joulluu kaekille!